Seinäjoen kaupunginvaltuusto käsitteli kokouksessaan 19.3.2018 Vihreiden ja vasemmiston valtuustoaloitetta subjektiivisen päivähoidon rajauksen purkamisesta.
Vihreiden mielestä rajaus kohtelee perheitä epätasa-arvoisesti ja osuu etenkin niihin perheisiin, joissa varhaiskasvatuksen tarve on suurin.
Vihreät esitti aloitteen palauttamista lautakunnan valmisteluun. Esityksemme hävisi äänin 43-7
Alla Vihreiden varavaltuutetun Anna Granlundin puheenvuoro aloitetta koskien.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kiitän virkamiehiä nopeasta vastauksesta aloitteeseen. Totean kuitenkin myös, että mielestämme vastaus on osin ristiriitainen. Siksi emme ole siihen tyytyväisiä.
Vastauksessa maalaillaan ihan turhaa pelkoa siitä, kuinka subjektiivisen päivähoidon tarjoaminen välittömästi toisi tarpeen rakentaa uusi, vähintään 8-ryhmäinen päiväkoti.
Tietenkään näin ei ole. Jokainen lapsi, joka on tällä hetkellä joko kotihoidossa, osallistuu avoimen päiväkodin toimintaan tai käyttää varhaiskasvatuspalveluita sen lain sallimat 20 tuntia viikossa, ei tietenkään tule vaatimaan varhaiskasvatusta välittömsti täysipäiväisesti. Vastauksessa ei tätä kerrota, mutta veikkaan, että näin tarve uudelle päiväkodille on laskettu, sen verran hurjalta se kuulostaa.
Me voimme myös edelleen pitää yllä palvelutarveneuvontapalveluita, kuten tähänkin asti, onhan tätä aivan samaa palvelutarvearviointia tehty jo silloin, kun rajausta subjektiiviseen hoitoon ei ollut.
Voimme edelleen panostaa haluttuun maksuttomaan avoimeen varhaiskasvatustarjontaan, jota perheille on onnistuneesti tarjottu. Se varmasti riittää edelleen suurimmalle osalle niistä perheistä, jotka sitä käyttävät.
Meillä on myös loistava porrastus päivähoitomaksuissa, eli perheet maksavat hoidosta tarpeen mukaan. Myös se ohjaa perheitä valitsemaan hoitoa juuri sen verran, kuin he tarvitsevat.
Nämä huomioiden totuus todennäköisesti on se, että todellisuudessa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poistaminen ei tuo isoja muutoksia päivähoidossa olevien lasten määrään tai heidän osallistumisensa tuntimääriin.
Se, mikä rajauksesta kuitenkin tekee ongelmallisen ja minkä useat asiantuntijat ja tutkimuksetkin ovat tuoneet esiin, on että kun hoitoa näin rajataan, jäävät sitä vaille juuri ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Ne perheet, joissa vanhemmat ovat uupuneita, joilla ei ole muita tukiverkkoja, mutta ei kuitenkaan ehkä rohkeutta tai ymmärrystä vaatia enemmän. Varhaiskasvatuksen merkitys juuri näiden perheiden tukijana on valtava. Siksi meidän tulee huolehtia, että juuri he saavat kaiken mahdollisen tuen, mukaan lukien subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Se on kaikille tarjolla olevaa tukea, ilman leimautumista.
Eikä unohdeta sitäkään, että rajaamalla lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen puutumme lapsen oikeuksiin, koska kohtelemme näitä lapsia eriarvoisesti heidän vanhempiensa työllisyystilanteen vuoksi. Se ei ole mikään ihan pikkujuttu.
Näillä perusteilla esitän, että aloite palautetaan valmisteluun ja että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus puretaan.